Jumitin viimeyönä aamu kuuteen koneen äärellä. Civilization IV vie aina mennessään.

"Aamulla" virkeenä ylös klo 12:00. Kahvin keittoa ja lehden lukua. Nälkä ei ihmeemmin ollut, joten jätin aamupalan väliin.

Ulkona oli hieno aurinkoinen ja sopivasti tuulinen sää, lämpöä +21C varjossa. Sitten se iski yllättäen: ulkona oli loistava lenkkeilyilma. Nyt jos koskaan oli sinne lenkille lähdettävä.

Olin jo valmiiksi katellut karttapalvelun sivuilta sopivan (köh) ~10km matkan. Senhän nyt jaksais juosta vaikka takaperin, vaikka takaraivossani tiedostin sen tosiasian, että viimeiseen kuuteen vuoteen hyvä kun olin yhteensä juossut sen 10 km, hökännyt - ööön.. no kävellyt ehkä.

Mutta 10km, se kuulostaa hyvältä ja on tarpeeksi miehinen matka nelikymppiselle.

Ei muuta kuin shortsit, t-paita ja lenkkarit alle ja menoksi. Kotiavaimen lisäksi otin taskuun 20€ setelin ihan vain varmuuden vuoksi. Matkan varrella olisi Valintatalo, jos vaiks jano iskisi kesken matkan (hehe jano hehe).  Niin ja olihan puolessa matkassa paikallinen terveyskeskus. Senkin olin ottanut huomioon lenkkiä suunnitellessani varmuuden vuoksi..

Hetken vielä mietin, oliko 1/2-kuppii kahvia tarpeeksi.. tais olla, kun huomasin olevani äkkiä ulkona.

 

ITSE ASIAAN:

Starttasin lenkin kävelemällä hetken. Maastoon päästyäni aloitin kevyen hölkän. Jo muutaman minuutin hölkkä sai aikaan syvää hengitystä ja sitä pitikin ruveta sovittamaan paremmin hölkän tahtiin sopivaksi.

Jännää, että jostain ajatuksista kumpuaa musiikkia, joka auttaa sovittamaan rytmiä kohdalleen. Tahtijako ei aina natsaa yhteen juoksu- ja hengitysrytmin kanssa, mutta empä anna sen häiritä.

Perhana, olin hieman huonosti valinnut reitin, koska jouduin lopettamaan hölkän. Ratapenkereen reunassa kulkeva kärrypolku loppui kuin seinään, eikä auttanut muuta kuin tepastella ratapölkkyjä pitkin seuraavalle ajotielle.

Tielle päästyäni jatkoin hölkkää, mutta sitten tuli ensimmäinen mäki vastaan ja veto loppui ihan yllättäen. Jatkoin matkaa kävellen ja tunnustelin samalla olotilaani. Ei mitään ihmeempiä tuntemuksia mutta hölkkä ei ihan heti taipunut, joten jatkoin kävelemistä.

Sitten taas hölkäksi. Olin jo TerveysKeskuksen laitamilla. Eipähän tarvinnu sinne ainakaan ryömiä - vielä. Ja ihan kohta oli kohdallani Valintatalo. Sekunnin tai kaksi miettisin, että kävisinkö hakee vesipullon kaupasta. Ei, ei ja ei - nyt mennään eikä meinata. Ravin riemua kesti taas muutaman minuutin, mutta sitten voimakas vastatuuli muutti tilanteen ja hölkkä taipui löntöstelyksi, ja sitten kävelyksi.

Edessä oli pitkä suora, joten päätin kävellä sen ripeästi. Suoran päässä 90-asteen mutka ja tuuli sivulta, joten ei kun hölkäksi. Edellä meni joku toinen hölkkääjä ja päätin katsoo saanko hänet kiinni. Unen harsoo - en saanut, itseasiassa varmaan lenkin lyhin hölkkäosuus. Sylki lensi ja rintaa sapetti. On sitä vanhalla iällä pölijä kun lähtee ihan kylmiltään kymppiä juoksemaan.

No virtaa oli vielä kävelyyn. Hetken päästä sivutieltä koukkas eteeni kaksi koiran ulkoiluttajatyttöä. Ajattelin pysytellä heidän takanaan sopivasti noin 20m, mutta ne perkuleet kävelivätkin aika rivakasti kun melko nopeasti eroa syntyi 20-30m lisää. Olin aika hapessa mutta samalla katsoin että himaan olisi matkaa korkeintaan puolikilsaa. Ei kun tossua toisen eteen ja rintaa rottingille. Ohitin hienosti koiraimmeiset mutta 50m jälkeen alkoi ahdistus. Edessäni oli 100m jyrkähköä mäkeä. Mäen päällä on koti. Mäki on sitä laatua, että fillarilla sen pääsee nippanappa pienimmällä vaihteella ylös, kun seisaaltaan varovasti polkee. 2 metrii leveä polku on pientä soraa, joka tekee sen entistä niljakkaammaksi kävellä, saati juosta. Päästin suitset irti ja latasin tähän mäkeen loput paukut mitä lihaksistossa oli jäljellä. EI helevetti se on jyrkkä. 40metriä ja meinasin kaatua naamalleni. Loppu mäki oli pelkkää löntystelyä ja suoranaista raahautumista. Ryömiminenkään ei ollut kaukana. Pääsin kuin pääsinkin lopulta kotitalon ulko-ovelle. Silmissä säihki pinkkejä ja vaaleanvihreitä kipunoita ja pimeä rappukäytävä vain lisäsi sähikäisten määrää.

Alarappukäytävän hissin ovelta kodin jääkaapin ovelle meni jonkinlaisessa usvassa, eikä siitä ole juurikaan muistikuvaa. Raikas greippi-light limppari sai jotain tolkkua ajatuksiin ja suihkun jälkeen olikin ihan huikee olo.  Lenkin jälkeen otin vain monivitamiinin ja GLA-kapselin.  Tätä kirjoittaessa on lenkistä kulunut jo useampi tunti. En ole syönyt mitään, mutta ei ole nälkäkään. Toisaalta en ole jaksanut alkaa väsäilee mitään, kun aika meni tässä blogia-väsätessä (tää siis ensimmäinen kirjoitus ikinä mihinkään blogiin).

No seuraavaa kertaa varten täytyy muistaa tehdä tonnikala-kananmunasalaatti valmiiksi jääkaappiin odottamaan, niin saapi keho heti palauteaineita.

 

Keräsin hieman faktaa lenkistä:

Matka 9500m. Lenkin suoritus kävelyä/hölkkää  5/5.  

Puntarin mukaan hikoilin nestettä lenkin aikana n. 0,7kg

Matkalla tuhrattua aikaa en tarkoituksella noteerannut tarkemmin, mutta arvioni mukaan se kesti noin 1,5 tuntia.

KÄVELYÄ :   1)  710m  ,  2)  770m  ,  3)  1480m  ,  4)  1780m  ,  5)  681m     YHTEENSÄ :  5421m

HÖLKKÄÄ :  1)  1520m ,  2) 660m  ,  3)  780m  ,  4)  519m  ,  5)  600m          YHTEENSÄ :  4079m

Matkat mitattu karttapalvelun sivulta korkeimmalla tarkkuudella.

 

Tässä siis ensimmäinen hölkkälenkki kuuteen vuoteen.  Olo ok syömättömyydestä huolimatta (vatsa kyllä kurisee muonaa) ja meinaan todellakin tehdä saman lenkin uudelleen - kunhan tästä ensin tokenen

 

CIAO!