Tiistai 07.9.2010
Ei voi mitään. Hölkkääminen lepo, ainakin joksikin aikaa. Polviin ja nilkkoihin sattuu. Tästä saan varmaan kiittää sitä pururadan mäkistä maastoa.
Mut hei, ei se mitään. Reipasta kävelyä tänään 6,2km :)
|
4 kommenttia
|
Tiistai 07.9.201007.09.2010 - 17:18
Ei voi mitään. Hölkkääminen lepo, ainakin joksikin aikaa. Polviin ja nilkkoihin sattuu. Tästä saan varmaan kiittää sitä pururadan mäkistä maastoa. Mut hei, ei se mitään. Reipasta kävelyä tänään 6,2km :)
02.9 - 07.9.201007.09.2010 - 04:05
Anopin koira jäi meille vielä hoitoon joksikin aikaa, joten sen kanssa ollaan päivittäin käyty kävelyillä muutamia kilometrejä. Tänään iltakävelyllä pistin hölkäksi koiran kans, mutta rupes koskemaan nilkkoihin ja polviin. Lopetin hölkkäämisen 0,5km jälkeen. Katellaan taas päivä kerrallaan eteenpäin näiden tuntojen kanssa. Hölkkä jatkuu kun kivut väistyvät. Keskiviikko 01.9.201001.09.2010 - 04:04
Pidempi koiran talutuslenkki, n.4,6km. Eilisestä ei kipuja. Tiistai 31.8.201031.08.2010 - 03:56
Eilinen kävelylenkki oli ok ja tänään pistin töppöstä toisen eteen sitten enemmän. Naapurustossamme sijaitsee lyhkäinen pururata. Pituutta kierrokselle tulee vain 1130m , mutta korkeus-eroa matkalla on peräti 15m. Reitti kumpuilee mäkisessä maastossa ja laskumäet rasittaa erityisesti nilkkoja ja polvia. Eli kävelin radalle 500m, jossa sitten vuorokierroksilla hölkkäsin 3 kierrosta ja kävelin 2 kierrosta. Ja takaisin kotiin taas kävelin. Kokonaismatkaa kertyi noin 6,7km ja ihan OK olo lenkin jälkeen. Maanantai 30.8.201030.08.2010 - 03:53
Hah, viikon oli paikat jumissa mutta tänään päätin jatkaa. Eli kävin muorin ja anopin koiran kanssa k ä v e l y l l ä noin 4 km. Maanantai 23.8.2010 TÄSTÄ SE SITTEN LÄHTI23.08.2010 - 18:40
Jumitin viimeyönä aamu kuuteen koneen äärellä. Civilization IV vie aina mennessään. "Aamulla" virkeenä ylös klo 12:00. Kahvin keittoa ja lehden lukua. Nälkä ei ihmeemmin ollut, joten jätin aamupalan väliin. Ulkona oli hieno aurinkoinen ja sopivasti tuulinen sää, lämpöä +21C varjossa. Sitten se iski yllättäen: ulkona oli loistava lenkkeilyilma. Nyt jos koskaan oli sinne lenkille lähdettävä. Olin jo valmiiksi katellut karttapalvelun sivuilta sopivan (köh) ~10km matkan. Senhän nyt jaksais juosta vaikka takaperin, vaikka takaraivossani tiedostin sen tosiasian, että viimeiseen kuuteen vuoteen hyvä kun olin yhteensä juossut sen 10 km, hökännyt - ööön.. no kävellyt ehkä. Mutta 10km, se kuulostaa hyvältä ja on tarpeeksi miehinen matka nelikymppiselle. Ei muuta kuin shortsit, t-paita ja lenkkarit alle ja menoksi. Kotiavaimen lisäksi otin taskuun 20€ setelin ihan vain varmuuden vuoksi. Matkan varrella olisi Valintatalo, jos vaiks jano iskisi kesken matkan (hehe jano hehe). Niin ja olihan puolessa matkassa paikallinen terveyskeskus. Senkin olin ottanut huomioon lenkkiä suunnitellessani Hetken vielä mietin, oliko 1/2-kuppii kahvia tarpeeksi.. tais olla, kun huomasin olevani äkkiä ulkona.
ITSE ASIAAN: Starttasin lenkin kävelemällä hetken. Maastoon päästyäni aloitin kevyen hölkän. Jo muutaman minuutin hölkkä sai aikaan syvää hengitystä ja sitä pitikin ruveta sovittamaan paremmin hölkän tahtiin sopivaksi. Jännää, että jostain ajatuksista kumpuaa musiikkia, joka auttaa sovittamaan rytmiä kohdalleen. Tahtijako ei aina natsaa yhteen juoksu- ja hengitysrytmin kanssa, mutta empä anna sen häiritä. Perhana, olin hieman huonosti valinnut reitin, koska jouduin lopettamaan hölkän. Ratapenkereen reunassa kulkeva kärrypolku loppui kuin seinään, eikä auttanut muuta kuin tepastella ratapölkkyjä pitkin seuraavalle ajotielle. Tielle päästyäni jatkoin hölkkää, mutta sitten tuli ensimmäinen mäki vastaan ja veto loppui ihan yllättäen. Jatkoin matkaa kävellen ja tunnustelin samalla olotilaani. Ei mitään ihmeempiä tuntemuksia mutta hölkkä ei ihan heti taipunut, joten jatkoin kävelemistä. Sitten taas hölkäksi. Olin jo TerveysKeskuksen laitamilla. Eipähän tarvinnu sinne ainakaan ryömiä - vielä. Ja ihan kohta oli kohdallani Valintatalo. Sekunnin tai kaksi miettisin, että kävisinkö hakee vesipullon kaupasta. Ei, ei ja ei - nyt mennään eikä meinata. Ravin riemua kesti taas muutaman minuutin, mutta sitten voimakas vastatuuli muutti tilanteen ja hölkkä taipui löntöstelyksi, ja sitten kävelyksi. Edessä oli pitkä suora, joten päätin kävellä sen ripeästi. Suoran päässä 90-asteen mutka ja tuuli sivulta, joten ei kun hölkäksi. Edellä meni joku toinen hölkkääjä ja päätin katsoo saanko hänet kiinni. Unen harsoo - en saanut, itseasiassa varmaan lenkin lyhin hölkkäosuus. Sylki lensi ja rintaa sapetti. On sitä vanhalla iällä pölijä kun lähtee ihan kylmiltään kymppiä juoksemaan. No virtaa oli vielä kävelyyn. Hetken päästä sivutieltä koukkas eteeni kaksi koiran ulkoiluttajatyttöä. Ajattelin pysytellä heidän takanaan sopivasti noin 20m, mutta ne perkuleet kävelivätkin aika rivakasti kun melko nopeasti eroa syntyi 20-30m lisää. Olin aika hapessa mutta samalla katsoin että himaan olisi matkaa korkeintaan puolikilsaa. Ei kun tossua toisen eteen ja rintaa rottingille. Ohitin hienosti koiraimmeiset mutta 50m jälkeen alkoi ahdistus. Edessäni oli 100m jyrkähköä mäkeä. Mäen päällä on koti. Mäki on sitä laatua, että fillarilla sen pääsee nippanappa pienimmällä vaihteella ylös, kun seisaaltaan varovasti polkee. 2 metrii leveä polku on pientä soraa, joka tekee sen entistä niljakkaammaksi kävellä, saati juosta. Päästin suitset irti ja latasin tähän mäkeen loput paukut mitä lihaksistossa oli jäljellä. EI helevetti se on jyrkkä. 40metriä ja meinasin kaatua naamalleni. Loppu mäki oli pelkkää löntystelyä ja suoranaista raahautumista. Ryömiminenkään ei ollut kaukana. Pääsin kuin pääsinkin lopulta kotitalon ulko-ovelle. Silmissä säihki pinkkejä ja vaaleanvihreitä kipunoita ja pimeä rappukäytävä vain lisäsi sähikäisten määrää. Alarappukäytävän hissin ovelta kodin jääkaapin ovelle meni jonkinlaisessa usvassa, eikä siitä ole juurikaan muistikuvaa. Raikas greippi-light limppari sai jotain tolkkua ajatuksiin ja suihkun jälkeen olikin ihan huikee olo. Lenkin jälkeen otin vain monivitamiinin ja GLA-kapselin. Tätä kirjoittaessa on lenkistä kulunut jo useampi tunti. En ole syönyt mitään, mutta ei ole nälkäkään. Toisaalta en ole jaksanut alkaa väsäilee mitään, kun aika meni tässä blogia-väsätessä (tää siis ensimmäinen kirjoitus ikinä mihinkään blogiin). No seuraavaa kertaa varten täytyy muistaa tehdä tonnikala-kananmunasalaatti valmiiksi jääkaappiin odottamaan, niin saapi keho heti palauteaineita.
Keräsin hieman faktaa lenkistä: Matka 9500m. Lenkin suoritus kävelyä/hölkkää 5/5. Puntarin mukaan hikoilin nestettä lenkin aikana n. 0,7kg Matkalla tuhrattua aikaa en tarkoituksella noteerannut tarkemmin, mutta arvioni mukaan se kesti noin 1,5 tuntia. KÄVELYÄ : 1) 710m , 2) 770m , 3) 1480m , 4) 1780m , 5) 681m YHTEENSÄ : 5421m HÖLKKÄÄ : 1) 1520m , 2) 660m , 3) 780m , 4) 519m , 5) 600m YHTEENSÄ : 4079m Matkat mitattu karttapalvelun sivulta korkeimmalla tarkkuudella.
Tässä siis ensimmäinen hölkkälenkki kuuteen vuoteen. Olo ok syömättömyydestä huolimatta (vatsa kyllä kurisee muonaa) ja meinaan todellakin tehdä saman lenkin uudelleen - kunhan tästä ensin tokenen
CIAO! MAINOS
|
Kirjoittaja
UGH! Olen 40-vuotias äijän köriläs ja päätin aloittaa kuntoilun. Hölkkäämällä näin aluksi ja mihin se sitten vie, jää nähtäväksi. Kuuteen vuoteen en ole käytännössä evääni heilauttanut urheilun puolelle. Ennen tätä liikkumattomuus jaksoa saatoin kolmikymppisenä ajella fillarilla duuniin (ees-taas 20km) ja vielä käydä myöhemmin illalla fillaroimassa tai rullaluistelemassa toiset mokomat 20 km. Tuli vaimo, perhe, auto, (muutama) iltakalja, makkaraa, sipsiä ym. herkuttelua. Homma oli ns. haarukassa vielä siihen saakka, kunnes vuoden 2009 joulukuussa jouduin töistäni pakkolomalle. Duunini oli sen verran ruumiillista, että sen tuoma liikunta kompensoi hyvin sitä illan mittaan ahtamaani kalorimäärää. Nyt sitten pakkoloman aikana painoni on noussut 7kg, eli tahtiin 1kg/kuukausi. Olen lyhyenläntä mies ja tollanen 7kg vyötäröllä rupee kyl näkymään ja huomaahan sen itsekin, kun edellisen kesän kamppeet rupee tuntumaan piukoilta. Eräs kaverini kyl nauroi vatsansa kipeeksi, kun harmittelin sitä, että oon jo joutunut vaihtamaan S-koon paidat M-kokoon.. Joskus "vanhat jäärät" ovat kans revenneet, kun olen tilannu duunissa haalarit kokoa 48... näille kun tarvii olla kokoa 64 että menee napit kiinni. Tilannettanihan ei yhtään helpota se, että pääharrastukseni on, kuinkas muutenkaan, KOKKAAMINEN. Rakastan kermaisia lihapatoja, perunaa riisiä, pastaa, kookoscurreja, makkaraa ja kyllähän tuo roskaruokakin tuppaa välillä maistumaan liiankin kanssa. Varsinkin omatekoinen pitsa ei kauaa pellillä säily - tai niillä kahdella pellillä.. Birraakin tulee lipitettyä harva se ilta ja kerran pari viikossa saattaa vatsaan lorahtaa pullollinen viiniä. Mutta ei auta narinat markkinoilla. On selvää, ettei tällainen peli enää vetele. Jotain on tehtävä, kun vielä on jotain tehtävissä. En rupee asettamaan itselleni päämääriä, vaan ennemminkin teen pelkkää seurantaa. Katotaan mihin tämä johtaa. Ja hommahan varmaan loppuu, jos liian paljon rupee veri maistumaan suussa. |